Juuri sellainen aamu jota rakastan. Kaikki alkaa lähennellä täydellisyyttä, sadut herää eloon ja mä olen perhonen.

Lämmin peitto jonka sisään käpertyä, unet luo omia unelmia joissa onnellisena voin roikkua mukana. Herätys kännykän piippaavaan ääneen, viesti kaverilta. mitä tehdään tänään? haetaanko pitsat ja vuokrattais jokin leffa?
Hetken ajan heräämisen jälkeen mulle seuraa pitää hyvä kirja, jonka kiinni laitettua voi laiskasti nousta ylös vetämään kollarit jalkaan. Ketään ei ole kotona, koko maailma on mun.

Rakastuin uudelleen. Ikkunasta sataa hiljalleen lunta, kuin missä tahansa yltiöromanttisessa elokuvassa. Otan jääkaapista appelsiinimehua, ja etsin kaapista vaaleita pikkuleipiä. Rauhallinen musiikki soimaan, kauniita suomalaisia sanoja. Mun haaveet rupeaa elämään, kaikkialla on vain pehmeää ja utuista, onnellisuutta ja rauhaa, hiljaisuutta. Vienoa musiikkia ja sulavasti haihtuvaa tanssia. Pihalla linnut nukahtaa puiden oksille ja pilvet jäävät paikoilleen itkemään. Niiden katse kirkuu onnesta.

Mulla taitaa olla aivan oma tapani katsoa maailmaa, mitä muut ei ehkä ymmärrä. Mutta eikö se niin mene, että jokainen omalla tavallaan? Tänä aamuna mun tapa on löytää kaikesta kaikki kaunis, missään ei ole vihaisia huutoja tai kiireisiä aikatauluja. Menen tästä suihkuun kunhan jaksan, laulan varmaan vähän, ja soitan pianoa. Etsin jonkin kauniin biisin, jota alkaa harjoitella. Sitten kun aika näyttää, lähden kavereiden matkaan. Hyppään heidän valmiisiin suunnitelmiin, annan itseni mennä menon mukana. Ennustaa en osaa, mutta nyt tuntuu etten tänään ole kovin villillä tuulella. Elän enemmän unelmaa.

Ja voisin kirjoittaa runon .